Sunday, 1 December 2013

there's no return

No return I

So, I cut my hair. From the length of 35 cm to 2 cm.
 
I can still remember the situation in which I got the idea: I was trying to study in our kitchen, but when I realised I could cut my hair, I couldn't concentrate on school things anymore but I caught myself from having stared 10 minutes out of the window thinking about hair instead of psychology. I had no idea if I was going to like the result or hate it, but the idea was so tempting that I couldn't stop thinking about it.
I had been very annoyed because of my longish, curly hair. It very rarely looked good and I didn't enjoy taking care of it.
I waited for a couple of weeks to see if I still liked the idea, and I never doubted one second. One night, then, I went to my friend Henna's place and in their bathroom I took the scissors and cut. Thank you, Henna, for excellent finishing.
 
No return II


Why, might somebody ask. Yes, I've been thinking about that myself too. Usually I've replied "because it seemed like a good idea" because I didn't know what to say and because it was true, but that's not all there is to it:
I wanted to cut my hair because I don't want my beauty to be determined by my hair. I want to be as beautiful without long hair as with it. I also don't want my hair to determine who I am, I wanted to prove that I look as much like myself with hair and without it, and not depending on if I have done my hair or not.
 
The result proved everything I wanted it to. I look just like me, maybe even more than before as there's no hair to hide my face. In my own opinion I even look better with short hair because "bad hair day" means something quite different now. It's just my face that determines me now, and those actions of mine that other people associate with my face. (Yeah sure there's clothes and jewellery but it's hair-talk now.)
 
I wanted it to not be a big deal, and in the end it wasn't.
 

Now, then, what am I going to do with my precious hair? I'm not going to throw it away, and apparently nobody wants to buy it or take it as a donation. Very much by accident I noticed that photographer Laura Makabresku announced on her tumblr that she collects hair. So, now that I've taken benefit from the hair myself, I want it to end up to somebody who finds use for it.
 
I am going to send my hair to Poland.

4 comments:

  1. Moikka. Mä olen ei-kukaan, mutta olen toisinaan katsellut sun blogia ja ihastellut sun kuvia ja tekstejä. Mä siis en ole koskaan nähnyt sua, mutta tiedän jotain susta, mikä on mun mielestä aika hassua. Ja ehkä siitä syystä mä nyt haluan kommentoida sulle jotain, vaikka en olekaan sulle kukaan (kai), mutta sä olet mulle jotain.

    Sulla on upea ote valokuvaamiseen. Teknisesti tosi onnistuneita kuvia, mutta niin myös ideoiltaan, ja ideathan on niitä tärkeimpiä. Valokuvaus on jotain, millä voi tuoda esille tosi erilaisia asioita. Sä osaat tuoda esille kauneuden ja se on mun mielestä hienoa. Sitä mäkin aika paljon omilla kuvillani haluan tehdä.

    Tää teksti oli jotenkin todella kaunis. Hiusten leikkaaminen. Miten hiukset on vaan jotain, mitä kasvaa päässä, mutta tosi monelle ne on identiteettiasia ja siihen nähden tosi tärkeä juttu. Esimerkiksi vaikka ne, jotka värjää hiuksiaan jollain shokki-värillä, niin eikös silloin pidä värjätä aika usein, jotta väri pystyis? Ei kai siinä mitään vikaa ole. Toisille hiukset on vaan hiuksia, toisille jotakin enemmän. Mä en itse tiedä mitä ne mulle on. Mutta tää sun päätös vaan leikata pitkät, kiharat hiukset pois, pidän siitä. Se on koko ajatuksena niin kaunis. Ja mun mielestä olet nätti, mitä nyt näistä kuvista osaan sanoa, hiuksilla tai ilman. Ja hauskaa, että kierrätät hiuksesi ja lähetät ne niitä tarvitseville.

    Haluaisin jotenkin sanoa paljon muutakin, mutta en nyt yhtään tiedä mitä. Ehkä kommentoin joskus toisenkin kerran johonkin toiseenkin juttuun. Hyvää yötä.

    - Ei kukaan

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihan valtavasti kommentistasi! Ja kiitos myös siitä, mitä sanot valokuvistani. Kauneus on yksi asia, jonka olen halunnut olevan läsnä kaikissa kuvissani, ja viimeksi eilen bussissa mietin perusteitani sille. (Yritin koota ajatuksiani uuteen merkintään, ja julkaisen sen, kun se tuntuu valmiilta ja sopivalta.)
      Erityiskiitos sulle siitä, että annat tunnustusta tälle tekstilleni. Hiusten leikkaaminen tuntui ihan kamalan isolta asialta, mikä tosiaan olikin yksi syy sille, miksi sen halusin tehdä. En halunnut, että sillä olisi niin paljon merkitystä. Musta tuntuukin, että olen aika onnekas, sillä leikkaamisen jälkeen olen ollut vain yhä tyytyväisempi päätökseeni, ja tyytyväisyys kasvaa välillä vieläkin, kun lyhyet hiukseni kasvavat ja muuttuvat nopeasti. Kohta on aika mennä parturiin!
      Sanot paljon asioita, jotka saavat minut hymyilemään. On myös tosi jännä tuo ajatuksesi, että vaikka me ei olla koskaan tavattu, sää tiedät musta jotain, vaikka mää en tiedä susta. Se on tosi mielenkiintoinen ajatus, varsinkin kun rupesin miettimään, että mitä mun tekstejä lukemalla saakaan tietää. En kuitenkaan ihan ymmärrä ajatustasi siitä, että olisit ei-kukaan, koska nythän sää ainakin olet se, joka päätti kirjoittaa ja julkaista kommenttinsa. Nyt sääkin olet mulle jotain enemmän kuin numero tilastoissa.
      Haluan kyllä määkin, että kommentoit vielä toistekin, niin paljon ja usein kun susta vaan tuntuu että sanottavaa riittää.
      Hyvää huomenta :>

      Delete
    2. Eäh. Oikeesti mä olen jotain ehkä aika paljonkin ja voi olla että jopa tiedät musta jotakin. Luulen että tiedät. Mutta musta on aina tuntunut, että on parempi, jos olen sulle ei-kukaan ja siksi ehkä korostin sitä kommentissani turhan paljon. Ja ehkei tätäkään olisi kannattanut sanoa, jotta pysyisin tuntemattomissa, mutta. Mutta miksi toisaalta en sanoisi. Nyt olen kenties vain mielenkiintoisempi henkilö mielestäsi.

      Ja voi, tiedän hiusten leikkaamisen, tein itsekin niin jo jokunen vuosi sitten. Leikkasin siis pitkistä lyhyiksi ja se tuntui aika suurelta jutulta. Nyt kuitenkin taas kasvatan niitä. Hiukset ovat jotenkin niin hassun määrittävä asia: on sitten lyhyet tai pitkät tai rastat tai pinkit tai mustat tai kiharat tai suorat tai ei hiuksia ollenkaan tai mitä tahansa, niin heti ne kertovat jo jonkin verran persoonasta tavalla tai toisella. Ja hiusten radikaali muutos vaikuttaa heti ulkonäköön. Toisinaan kun elämässä tulee jokin suuri muutos tai jotakin tapahtuu, on ehkä helpompi selviytyä ja muuttaa itseään vahvemmaksi muuttamalla myös hiuksiaan. Hiukset on hieno asia.

      Delete
    3. Tottahan mysteeri on mielenkiintoinen ;> Ainakin minua alkoi kiinnostaa, miksi korostat tuntemattomana pysymistä niin paljon. Mikä tahansa syy sille onkaan, älä aliarvioi itseäsi.
      Multakin kysyttiin, että onko mun identiteetissä tapahtunut muutos, jonka takia leikkasin hiukset Ja on mulla ollut suoratkin hiukset joskus, ja rastat. En kyllä tiedä, mistä se kertoo, mikään edellisistä.

      Ethän vaan pidättele ajatuksiasi enää, haluan vastakin kuulla mitä ajattelet!

      Delete